maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vuoden lehtikuvat, osa II

Tuomariston jäsen Sami Kero sanoo mm.


---------------------------------------------------------------------------------
Työtön lehtikuvaaja ja entinen kuvajournalismin opettaja Jore Puusa luonnehtii Keron tekstiä mm.
-silkkaa roskaa-
---------------------------------------------------------------------------------
Katsotaanpa kahta lehtikuvaa vai miksi näitä Keron … lehtikuvaa ei tarvitse julkaista…. määritteen mukaan pitäisi kutsua?  Ovatko nämä siis kuvajournalismeja?
Toinen on vuoden eduskuntakuva ( huhuh ) ja toinen aikanaan -80 luvulla vuoden lehtikuva.
Kummatkin ovat poliittisia kuvia. Ne koskettavat tätä maata johtavaa valtaeliittiä.
Toinen on hillitön Lehtikuva, toinen on repro.

Sverker Ström, Suomen Kuvalehden ja HS:n lehtikuvaaja ( nykyisin huonekaluentisöijä) kuvaa Mauno Koiviston siinä statistin roolissa, jossa Suomi ja suomalainen suurvallan takapiruna aina on. Kuva näyttää yhdellä huikaisevalla silmäyksellä ajan kuvan.
Kuvassa on ns. "koukku" jota nykykuvissa ei enää ole.
-
Toisessa kuvassa pönöttää ajan pakkomallin mukaan reprottuna kaksi torsoa ja kuva selitetään joksikin, jota se ei missään tapauksessa ole. Ao henkilöillä ei ole erityisempää tekemistä toistensa kanssa, eikä heillä ole mitään kosketuspintaa tai riitaa. Kuva kuulemma kuvastaa demokratiaa. EI. Kuva  kuvastaa kahta vierekkäin istuvaa ihmistä ja heidän torsojaan. Ei mitään muuta.

Nyt voimme lainata Sami Keroa uudestaan:  "suomalainen kuvajournalismi on laadukkaanpaa kuin koskaan ennen"! 
Jonkun on ollut pakko maksaa tuosta tai Kerolla on ollut pistooli niskassa kirjoittaessaan. 
Ei noin paksua päästä suustaan kuin Putin.
Mutta katsokaa itse ja kysykää itseltänne.
- kumpi on parempi poliittinen kuva?
- kumpi on kuvajournalismia?
- kumpi ylipäätään on valokuva?    
-
Kero seilaa vaarallisille vesille unohtaessaan kuka lystin maksaa. Maksaja on edelleen yksiselitteisesti lehtien tilaaja ja ilmoittaja. Tilaaja on asiakas, jolla on annettava enemmän kuin reproja päivästä toiseen. Muuten he häipyvät kokonaan. Kukaan tavallinen ihminen - ns. yleisö ei osta webistä kivaa kuvarepparia. Jos hipsteri ihastuu multimediaan, on jäljellä pari miljoonaa, joita keinotekoinen torsokuvaus ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihmiset haluavat arjen juttujen yhteyteen kuvia, jotka räjäyttävän tajunnan.
Kero luettelee useita seikkoja tekstissään syynä lehtikuvauksen, lehdistön ja kuvajournalismin huonoon happeen. Yksi häneltä unohtuu.
Nykykuvaajien kehno ammattitaito.
-
Mutta jos tulevaisuus on multimedian ja pönötyksen -niin miksi Sami jäät Hesariin? Voisiko virkamiehen nine to five kuukausipalkka sittenkin merkitä kuvaajalle enemmän kuin kuvajournalistifreen gloria tulevaisuuden upeaa multimediaa kuvatessa (jota ei tosin kukaan osta).




                                           

4 kommenttia:

Pekka Kortelainen kirjoitti...

Nämä mainitsemasi ja esille nostamasi esimerkit lehtikuvien tasosta ennen ja nyt ovat karua katsottavaa. Mihin on kadonnut laatu kuvista? Jotenkin nuo kuvat näyttävät niin surkeilta jopa minulle eli lukijalle joka ei valokuvauksesta paljoa tiedäkkään. Miten on sitten mahdollista, että toimituksessa sallitaan tällainen huttu?

Missä vaiheessa rappio kuvajournalismin osalta Suomessa alkoi ja mitkä ovat sen vaikutukset pahimmillaan? Voiko paluuta entiseen olla enää?

Itse olen miettinyt onko digikameroilla ollut vaikutus tähän. Nykyisin ei periaatteessa ole väliä miettiikö kuvan ottamista yhtään, koska se on ilmaista. En voi kuvitella että aikoinaan olisin filmille kuvatessani ottanut 5 eri versiota yhdestä kohteesta ihan vain varmuuden vuoksi.

Pekka Kortelainen
Helsinki

Pekka Mäkinen, Helsinki kirjoitti...

En nyt ole mitenkään eri mieltä sanomastasi mutta näkisin että jotain yhteistä näillä kuvilla silti on:

Kumpikin kuva avautuu vain jos katsojalla on pohjatietoja kuvien esittämistä henkilöistä ja siitä maailmasta johon henkilöt kiinnittyvät. Gorba-Manu -kuvan koukku ja sisältö puhuvat vain sellaiselle, joka neukkulasta ja Suomen suhteesta siihen jotain tajusi. Kuvallinen koukku höystää mukavasti sanomaa mutta ei ole sanoman ydin ja tuskinpa kujo varsinaisesti kikkoihin perustuukaan.

Samoin Halla -kuvasta saa irti jotain vain sellainen, joka tajuaa persujen ja demareiden sisäisen ristiriidan sillä kuuluisalla talouspoliittinen oikeisto-vasemmisto-arvoliberaali-arvokonservatiivi -nelikentällä kuvattuna, toisin sanoen politiikkaa seuraava ja ymmärtävä henkilö. Ei tämä jälkimmäinen kuva pelkästään henkilöitä kuvaa, sehän on ihan selvä asia, vaikka kuvassa ei muuta olisikaan kuin henkilöitä. Tietoja vain tarvitaan suhteellisesti enemmän.

Vaan mielenkiintoista olisi näyttää nämä samat kuvat jollekin suomalaista nykypolitiikkaa/lähihistoriaa täysin tuntemattomalle, mutta silti kuvanlukutaitoa omaavalle henkilölle. Mitähän hän niissä näkisi? Oma arvaukseni on että Gorba -kuvasta hän saisi irti enemmän ns. faktaa ja totuutta asioista kuin tästä toisesta, ainakin siinä mielessä Gorba -kuva on paljonpuhuvampi ja siis parempi kuva.


Jore Puusa kirjoitti...

Hienoja kommentteja, kiitos.
Kirjoitan oman postauksen vastaukseksi kysymyksiin siitä mitä ja miksi kuvajournalismille on tapahtunut.

Jussi Helttunen kirjoitti...

Halla-Aho - Guzenina-Richardson -kuvasta täytyy myös mainita Guzeninan päähän lankeava sakraalivalo. Guzenina on eduskunnan harvoja ortodokseja ja käsittääkseni julkisesti uskonsa tunnustava ja hänen esiintymisessään on usein havaittavissa ns. jeesustelua. Minä näen tässä nimenomaan Guzeninan katsovan Halla-Ahoa väsyneenä lähetyssaarnaajana, joka ajattelee, että kyllä pelastus vielä sinutkin tavoittaa, olit asioista mitä mieltä vain.

En tiedä viitataanko perusteluissa mainittuun arvomaailmaan juurikin tuolla valolla ja jos viitataan, niin voisi sen mainitakin. "Kuvastaa hyvin demokratiaa" -lause on kyllä laiska ja täysin tyhjä. Menee kun mitään muutakaan ei keksi sanoa -osastolle.